Tyyny

Tuttu kukka.

Ohje täältä.

Sain mummolta joulun alla pussillisen lankoja.

Hanko-lankaa oli mooonta kerää.

Kiitos!

Hanko-lanka on miellyttävä virkata.

Hanko-lanka vääntyy hyvin kukaksi.

Kukka taas vääntyy hyvin tyynyksi.

Olen minä ennenkin työstänyt Hanko-lankaa..

Olo kuin omenalla.

Onnellinen.

Ja tämä autuas valo!

Mikä ilo kuvata!

:)

 

Rukki

Kirpputorilta rukki.

Aikani pyörittelin.

Tutkin ja tutustuin.

 No mukaanhan se lähti.

 Nakkasin muiden roinien sekaan

 portaiden alle.

Korkeus n.33cm.

Myyjä sanoi,

että sillä voi ihan oikeasti kehrätä.

En tiedä. En tunne rukkeja.

Kurssejakin järjestetään.

Ilmottaudunko ja 

sanon tuovani oman rukin mukana?

Täytyy kai tutustua Mummon oikeaan rukkiin!

 

Kaulahuivista pussukaksi

Päätin neuloa kaulahuivin

pojan kummitytölle ,

joka jo 3v. täyttää.

Koska jouluksi neuloin niitä tuubihuiveja muutaman kappaleen,ainaoikeaa ja joskus ehkä jokunen nurjaa,päätin hakea neulomiseen hieman haastetta.Jep,siinä virhe nro 1! Koska minähän en osaa neuloa.Enkä varsinkaan poimia mahdollisesti pudonneita silmukoita. Tai purkaa työtä asiallisesti. Tahi korjata virheitä. Kieli keskellä suuta siis jokin pikkutyö onnistuu.

Netin ihmeellisestä maailmasta jostain löysin sitten patenttineuleen ohjeen. Sanana tuttu,käytännöstä ei harmaata aavistustakaan.

Joo,aikani veivattua ja muutaman kerran alusta aloitettuani kas kummaa,sehän alkoi sujua.

Reunasta vain tuli kumman löysää lerpukkaa.Päätin,että sen korjailen sitten lopuksi esim. virkkaamalla.Virhe nro 2!Huivi tuli nopsaan oikeaan mittaansa ja sitten reunan kimppuun.Joo-o!Eihän se toiminut,ei.

Ja sitä paitsi,huivia tehdessä silmukoita tulee olla pariton määrä,jotta reunoista tulee samanlaiset.Ei ollu mulla ei.Virhe nro 3!

Eipä hätiä mitiä.

Nyt tiedän mikä on patenttineule.

Huivi purkautui nopsaan...

Ihanan pehmeästä ja lämpimästä kaulahuivista tulikin tuikitärkeä napakka pussukka.

 Jonka sisään sujahti sydän.

Jos toinenkin.

Niinhän se taitaa olla,

että suutari pysyköön lestissään..

:)

 

Virkattu tunika

Impivaaran sukkalanka

Voima,joka lähtee jaloista.

(Sanotaan vyötteessä.)

 Koukku nro 5.

 Joulukuun alussa aloitettu.

Sitten se jäi jouluvirkkausten jalkoihin...

...kunnes lomalla oli taas aikaa
 paneutua asiaan.

Eilen illalla, eilen illalla

koitti se hetki, jolloin

julistin tunikan valmiiksi.

Ja kun sitä torsoa ei mulla 
edelleenkään oo,
joudun itse toimittamaan ko.virkaa..
Juu.

Suunnittelu ja toteutus ihan omasta päästä.
Vaati melkoista säätöä ja sähläystä,
mutta onnistui,onnistui!!
Jee!!!
Liian tarkkaan ei tietysti kannata
 kenenkään syynäillä.

Ja toki on sanottava,
että olen lukenut paljon ja kauan
esim. tätä blogia ja tätä.
Siellä se sujuu kuin strömsössä.
:)

Tämä viimeinen kuva on sitten nimeltään
The Tuuletus.
Siinä vuoroin koukistetaan polvia
ja vispataan käsiä ja jalkoja hallitsemattomasti.
Vuoroin taas hypitään korkealle
 ilmaan X -asennossa,
samalla kiljuen.
Kuvassa on juuri tapahtumassa laskeutuminen.
The Tuuletus on sallittua tuntiessaan 
onnistumisen iloa.
Sellaista suunnatonta riemua,
että minä osasin!!

Että minä osasin!